Lyhenteiden selitykset:

OEJ: Oikea EtuJalka.
VEJ: Vasen EtuJalka.
OTJ: Oikea TakaJalka.
VTJ: Vasen TakaJalka.
MEJ/MTJ: Molemmat EtuJalat/TakaJalat.

Viivat: Pitkä vihreä = Rakenteen mukainen jalan akseli/varvasakseli.

Lyhyt vihreä = Rakenteen mukainen kannatinpinnan kulma sääriluuhun nähden.

Punainen = Rakenteen vastainen kannatinpinnan kulma sääriluuhun nähden.

Rakennearviointi/jalka-asennot:

MEJ suppuvarpaiset, vasen voimakkaammin. MTJ pitkittäiset varvasakselit suorat. Sivuttaisia akseleita ei kuvattu, mutta ulkomuistista ei huomautettavaa jalkojen rakenteen osalta (ei kokkapolvea, ventoa vuohista, jne).

Liike:

Kaikissa jaloissa liikevirheitä. MEJ melovat, oikea  voimakkaammin, lisäksi sen laskeutumis-tukeutumisvaihe on sivuttaissuunnassa kaksivaiheinen, vasemman ollessa lähes puhtaasti yksivaiheinen. Pyörähdys ei tapahdu suppuvarpaisen kyseessä ollessa oikein, vaan pyörähdyspiste on molemmissa jaloissa liian sisällä, jokseenkin varpaan keskikohdalla. Etujalkojen pyörähdyspisteiden rakenteen mukaiset paikat olisivat Variaanalla (muistaakseni):

OEJ - noin 3 astetta varpaan keskikohdasta ulospäin.
VEJ - noin 5 astetta varpaan keskikohdasta ulospäin.

Pyörähdyspisteen siirtäminen rakenteen mukaiselle paikalleen eliminoi lähes täysin pyörähdysvaiheen sisä- ja ulkopuolen nivelpintojen välisen kuormitusepäsuhdan aiheuttaman voimistavan vaikutuksen melomiseen. Lisäksi, sivusiteiden vetojännityksen ollessa tasan, ne eivät myöskään voimista melovaa liikettä.

Aiempien liikeanalyysien perusteella (mitä Variaanan hyvät sijoitukset radalla tuolta ajalta tukevat) sanoisin, että molempien etujalkojen liikevirhe saadaan pienillä vuolu- ja kengitysmuutoksilla korjaantumaan lähes huomaamattomiksi. Korjaus tehdään etujaloissa vuolemalla kavion kannatinpintaa ulkosyrjältä enemmän siten, että sääriluun ja kannatinpinnan välinen kulma on tarkasteluasennossa 90 astetta.

MEJ takajalat laskeutuvat sivuttaissuunnassa kaksivaiheisesti ja liike suuntautuu hevosen keskilinjasta ulospäin. Pyörähdyspiste on molemmissa takajaloissa liian ulkona, sillä MEJ pitkittäiset varvasakselit ovat suorat. Oikea paikka on varpaan keskellä. Korjaus tehdään vuolemalla kavion kannatinpintaa sisäsyrjältä enemmän siten, että sääriluun ja kannatinpinnan välinen kulma tarkasteluasennossa on 90 astetta.

Hevosen rungossa hyvin lievää pitkittäistä kiertoa liikkeessä, mikä korjaantunee em. vuolumuutosten myötä. Tällä hetkellä hevonen astuu jalat turhan lähelle pitkittäistä keskilinjaansa ja näin kiertää runkoaan, aiemmista analyyseistä on nähtävissä että ne voivat sijaita kauempana keskilinjasta jolloin rungon kierto on lähes näkymätöntä.

Diagonaalinen synkronisaatio vaihtelee, välillä se on erittäin hyvä, välillä huonompi. Jalkapari VEJ-OTJ on yllättäen parempi kuin OEJ-VTJ. Paljonko tässä on merkitystä hevosen aiemmilla jalkaongelmilla ja niiden parantumisella, jää arvailtavaksi. Yhtä kaikki, korjaamalla pitkittäiset varvasakselit mahdollisimman oikeiksi ja suuntaamalla pyörähdykset hevosen kulkusuunnan mukaan mahdollisimman tarkasti parannetaan sen mahdollisuuksia juosta rennosti. Kavioita voisi mielestäni hieman lyhentää, mikä edelleen vähentäisi jalkoihin kohdistuvia kuormituspiikkejä. Kavioiden mediolateraaliseen balanssiin (symmetria alapuolelta katsottuna) täytyy myös kiinnittää huomiota, jotta kuormitus jakaantuu mahdollisimman tasaisesti koko kannatinpinnalle.

Valitettavasti kuvausta ei päästy suorittamaan suoraan hevosen sivulta. Tällöin olisi nähty hyvin se, miten paljon tilaa jaloilla on ja myös jalkojen ajoituksen yksityiskohdat (laskeutuminen ja pyörähdys) nähdään erittäin tarkasti. Asialla on merkitystä siinä vaiheessa kun hevoselta aletaan hakea sen huippunopeuksia. Saman puolen etu- ja takajalkojen oikealla keskinäisellä ajoituksella varmistutaan siitä, että ne eivät osu toisiinsa suurissakaan nopeuksissa.

Huom! Kavioiden alapuolelta kuvat jääneet ottamatta tiukan aikataulun puitteissa (kavioiden puhdistaminen olisi pitänyt myös tehdä ennen alapuolelta kuvaamista). Rakennearviot ja vuolun/kengityksen korjausehdotukset ovat ulkomuistista ja videolta näkyvien liikevirheiden perusteella tehtyjä.

Lattian epätasaisuudet vaikuttavat voimakkaasti jalka-asentoihin hevosen painon ollessa jalan päällä, joten ko. tilanteessa otetut kuvat ja niihin piirretyt pitkittäiset jalan linjat ovat viitteellisiä.

Etukenkien aihiot ovat liian kapeat ja kenkien sovitukset erityisesti sisäkannoilta liian ahtaat, painaen osin kantakulmatukeen ja mahdollisesti myös anturaan. Pikainen korjaus erittäin suositeltavaa, kuten myös aihioltaan leveämmän kengän käyttäminen. Variaanalla käytettiin yhdessä vaiheessa etukenkänä Kerckhaertin SX7-ratsukenkää, mikä on aihioltaan 18x7 mm ja sivukäänteellinen. Sivukäänteet antavat lisää tukea ja sallivat pyörähdyspisteen siirtämisen taaemmas ilman käänteiden upotusta. Kengän pientä massalisäystä ei pidä pelätä, paljon tärkeämpää on Variaanan jalkaongelmien parantumisen kannalta kengän hyvä tuki koko kannatinpinnalle. Ellei tätä voida toteuttaa, niin sitten jokin riittävän leveä urakenkä voisi olla oikea ratkaisu. Kengän antama tuki ja  kuormituksen jakautuminen tasaisesti koko kannatinpinnalle on nyt erittäin tärkeää. Aiemmat ongelmat ovat johtuneet paljolti siitä, että tuki on puuttunut osalta kannatinpintaa tai pahimmillaan ruhjonut anturaa.

Takakengissäkin sovitus voisi olla ehkä hieman väljempi. Variaana ei polje kenkiään helposti irti, jos pitkittäiset varvasakselit ovat kohdallaan. Takakengät ovat aihioltaan riittävän leveät ja niiden taivutusvastus (jäykkyys) on riittävä uran ansiosta.